torstai 11. marraskuuta 2010

Delirium monologue

kuristaa kuristaa minua se eit tule vielä en halua nähdä enää vielä en katto on musta keskellä pallo vaalea pallo valkoinen meri hiekka minä haluan hautautua se pakenee pallo ei älä pakenee reunoille ei pää käänny noin pää kääntyy minä kierin mökin seinille tuolle seinälle se on nenäni alla kierin maapallon reunaa pitkin pois pois alas mustaa ei tähtiä täällä enää ei saa tulla vielä en halua kieriikö mökki mukanani kasvaako mökki maasta ja minä synnyn puusta kohdusta kasvan maasta ei tuolla meri kierin mereen soudan merellä mökkiä soudan poismilloin hän tulee on ikävä hän antaa minun kuolla antaa mennä pois nälkä hän ei voi olla toisessa mökissä täällä kuin täällä on kuoltava sillä on niin että minä teen kuolemaa se on tämä kun kuolee minä teen kuolemaaen vielä en halua ratsastaa tähdillä kun olin nuori vietin aikaa orgioissa minä minä siinä työpöydällä minun alla mies nainen se punatukkainen en unohda en unohda sitä en sitä voi ääntä joka tuli hänen suusta katsoin katson katsoin vielä silloin naisia nyt katson kengänkärkiä voi helvetti nyt tulee oksennus äiti minä oksennan kun minä älä tule ei en halua vielä mukaan mutta katto on musta ja minä makaan seinällä perse ikkunalla ja puklu katosi en saa en saa enää henkeä kuka kierittää mökkiä kuka katsoo ikkunan takaa onko se hevonen joka katsoo kun nukun tämä voisi olla hyvä aika lopettaa ei kun olin nuori minulla oli vauva asuin yksin vauvan kanssa se paskoi paskoi kapsoi sanomalehdille sitten katosin olin poissaen vielä ollut saanut henkeä nyt en saa en olla kipu minuun sattuu kylkeen jalkaan lamppu sojottaa seinästä eikä ole muuta kuin tässä tämä tapa olla ja mitä on mökin sisällä kun kuolen ja minä jään seinien väliin tiivisteeksi
lamppu osoittaa seinään seinästä seinään minua taas
ja tämä alkaa loppua olla loppu pois loppu

lopettaa tämä loppu ja olla

jälleen tässä

aika päättää loppuuko tämä hyvin vai miten

ei

hiljaisuus

hiljaa

nyt



seis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti