torstai 25. marraskuuta 2010

Quote VII

Samuel Beckett: The Unnamable

…putoan hiljaisuuteen, se en ole minä, jään tänne, tai sinne, todennäköisemmin sinne, se koskaan tule olemaan minä, siinä kaikki mitä tiedän, kaikki on jo tehty, sanottu sanomisen perään, lähteminen, nouseva keho, tie, väreissä, saapuminen, ovi joka avautuu, joka sulkeutuu, se en koskaan ollutkaan minä, en koskaan hievahtanut, olen kuunnellut, minun on täytynyt puhua, miksi kieltää sitä, miksei myöntää sitä, kaiken kaikkiaan en kiellä mitään, en myönnä mitään, sanon mitä kuulen, kuulen mitä sanon, en tiedä, jompikumpi, tai molemmat, se tekee kolme vaihtoehtoa, valitse mieleisesi, nämä tarinat matkustajista, kaikki ovat omiani, minun täytyy olla äärimmäisen vanha, tai muisti temppuilee,

tietäisinpä olenko elänyt, elänkö, tulenko elämään,

se tekisi kaikesta yksinkertaisempaa, mahdotonta selvittää, tässä pisteessä olet kusessa, en ole liikkunut, siinä kaikki mitä tiedän, ei, tiedän muutakin, se en ole minä, unohdan sen jatkuvasti, aloitan uudelleen, on aloitettava uudelleen, koskaan liikkunut täältä, koskaan lakannut kertomasta tarinoita, kertomasta itselleni, hädin tuskin kuullen niitä, kuullen jotain muuta, kuunnellen jonkin muun varalta, silloin tällöin pohtien mistä oikein sain niitä, olinko elävien maailmassa, olivatko ne omassa maailmassani, ja missä säilytän niitä, päässäni, minulla ei ole päätä, ja millä niitä kerron, suullani, sama huomio, ja millä kuulen ne, ja niin edelleen, vanha kunnon hurlumhei, se ei voi olla minä, tai se johtuu siitä etten kiinnitä huomiota, siinäpä vanha tapa, teen niin huomiotta, tai kuin olisin joku muu, olen jälleen kaukana, jälleen poissaolevana, nyt on jälleen hänen vuoronsa, hänen joka ei puhu ei kuule, hänen joka ei omista sielua ei ruumista, hänellä on jotain muuta, hänellä on oltava jotain, hänen on oltava jossain, hän on hiljaisuudesta tehty, siinäpä nätti analyysi, hän on hiljaisuudessa,

hän on se jota tulisi etsiä, joka tulisi olla, josta tulisi puhua, jonka tulisi puhua, mutta hän ei voi puhua,

silloin voisin lopettaa, olisin hän, olisin hiljaisuus, olisin palannut hiljaisuuteen, yhtyisimme jälleen, hänen tarinansa tarina jota kertoa, mutta hänellä ei ole tarinaa, hän ei ole tarinassa, se ei ole varmaa, hän on omassa tarinassaan, sanoin kuvaamattomassa, käsittämättömässä, ei sillä väliä, on yritettävä, uskomatonta kyllä minun vanhojen tarinoideni sisältä, löytää hänen tarinansa, sen on oltava siellä jossain, sen on täytynyt olla minun, ennen kuin oli hänen, tunnistan sen, lopussa tunnistan sen, tarina hiljaisuudesta jota hän ei koskaan jättänyt, jota minun ei olisi koskaan pitänyt jättää, jota en kenties koskaan löydä uudestaan, jonka saatan löytää uudestaan, silloin se on hän, silloin se olen minä, silloin se on paikka, hiljaisuus, loppu, alku, alku jälleen, miten voin sanoa, nämä ovat vain sanoja, minulla ei ole muuta, eikä niitäkään montaa, sanat epäonnistuvat, ääni epäonnistuu, olkoon niin, tunnen tämän hyvin, se on hiljaisuus,

täynnä muminaa, etäisiä huutoja, arkista hiljaisuutta, kuuntelemiseen tuhlattuna,

odottamiseen tuhlattuna, äänen odottamiseen, kuten kaikki valitus, toisin sanoen ne lakkaavat, mumina taukoaa, ne luovuttavat, ääni aloittaa uudestaan, alkaa yrittää uudestaan, nyt nopeasti kun on vielä jotain jäljellä, pian ei ääntä jäljellä, ei muuta jäljellä kuin muminan ydin, etäiset huudot, nopeasti nyt yritä uudelleen, jäljelle jääneillä sanoilla, yritä mitä, en tiedä, olen unohtanut, ei sillä väliä….

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti