torstai 11. marraskuuta 2010

Televisio.

Tapasin television luultavasti ensimmäistä kertaa alle käsivarren mittaisena. Ensivaikutelma oli hämmentävä, shokeeraava, taisin itkeä. Luonnollisesti olin opetellut ulkoa vain vanhempieni kasvonpiirteet, joten nähdessäni ensin epämääräisiä kasvoja sinisen sirisevällä ruudulla näinkin pian vanhempani siellä, vangittuna laatikon sisään, liikkuen kummallisesti ajassa ja paikassa, vaikka todennäköisesti katsoin Melrose Placea tai Dallasia. Opittuani television pääperiaatteet, lähinnä etteivät tapahtumat ole päässäni ja että luoteja väistelevät ja moottoripyörillä hurjastelevat hahmot eivät ole vanhempiani tai lähisukulaisiani, ihastuin tai paremminkin liiaksi totuin tämän esineen olemassaoloon. Jo lapsena vaistosin voiman, dialektiikan olemassaolon ja television välillä. Jäljittelen sen nykyään näin.
1. Televisio on materiaaliltaan ja kerronnaltaan yhdeksänkymmentäprosenttisesti fantasiaa.
2. Fantasia kertoo meille miten maailman pitäisi olla, se on siis malli utopiasta.
3. Utopia tulee kreikan sanoista ou-topos, ei-paikka, paikka jota ei ole.
4. Eläytyessään televisioon katsoja eläytyy ei- paikkaan, jolloin hänen henkinen olemassaolonsa meidän maailmassamme loppuu. Hän ristiriitaisesti on olemassa ei-paikassa, tai paremminkin ei ole olemassa mutta kuitenkin on ei-paikassa. Tällainen ei-oleminen on luonnollisesti stressaantuneelle ihmiselle suuri helpotus.
5. Televisio edustaa näin pakopaikkaa. Se on antieksistenssiä, eräänlainen olemattomuuden todellisuuskupla, jonkinlaista kuoleman simulaatiota, joka ei kuitenkaan kestä loputtomiin sillä sen voi keskeyttää sammuttamalla television.

Joka tapauksessa tähän piirteeseen ihastuin tuossa esineessä hullun lailla. Hieman hartaampana ihmisenä olisin saattanut kuvitella Jumalan puhuvan koneen kautta, Jumalan olevan Nelonen ja Melrose Place. Onhan sekin mahdollisuus, mutta itsekkäänä lapsena keskityin omaan pakopaikkaani, jolla vältin todellisuuden murheet. Tiedostamattomuus, omien rajojen katoaminen, persoonan liukeneminen, kaikki tuo oli suorastaan mainiota huumetta. Jos televisio on yhtä kuin kuolema, kuolemaa pelätään turhaa. Se on vain ruutu, jota ei voi katkaista.

1 kommentti: