S. Beckett: The Unnamable
Olen sanoissa, sanoista tehty toisten sanoista, keiden toisten, paikkakin, ilma, seinät, lattia, katto, kaikki sanat, koko maailma on kanssani täällä, olen ilma, seinät, sisään teljetty, kaikki taipuu, avautuu,---, kuten hiutaleet, olen nämä hiutaleet, kohdaten, sekoittuen, vaipuen syrjään, minne menenkin löydän minut, jätän minut, etenen minua kohti, tulevat minusta, ei koskaan muuta kuin minä, hiukkanen minusta, saatu, menetetty, eksynyt raiteiltaan, olen kaikki nämä sanat, kaikki nämä muukalaiset, tämä sanojen tuhka/pöly, ei maata jolle ne asettaa, ei taivasta jolle ne ravistaa, saapuvat yhteen sanomaan että olen ne, jokainen niistä, ne jotka tulevat, ne jotka lähtevät, ne jotka eivät koskaan tapaa, eikä mitään muuta, kyllä, jotain muuta, että olen jotain erikoista, erilainen olento, sanaton olento tyhjässä paikassa, kovassa suljetussa kuivassa kylmässä mustassa paikassa, missä mikään ei väräjä, mikään ei puhu ja että kuuntelen, ja että etsin,
ja etsin, kuin peto häkissä häkkipedoista syntynyt, joiden häkkipedoista syntynyt, joiden häkkipedoista syntynyt, syntyneet häkissä ja häkissä kuolleet,
syntyneet ja sitten kuolleet, syntyneet häkissä siis häkissä kuolleet, sanalla sanottuna kuin peto, yhdellä heidän sanoistaan, kuten todellinen peto, ja että etsin, kuin todellinen peto, hennoilla voimillani, todellinen peto, jonka lajista jäljellä enää vain pelko ja vimma…
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)