Kaksi huomiota

Anarkismi ei ole muuttumaton, suljettu järjestelmä, vaan enemminkin määrätty suuntaus ihmiskunnan historiallisessa kehityksessä, jonka tavoitteena on, vastakohtana hengellisten ja valtiollisten instituutioiden älylliselle holhoukselle, yksilöllisten ja sosiaalisten voimavarojen vapaa kehittyminen. Jos vapaus on vain suhteellinen, ei absoluuttinen käsite, koska se on taipuvainen laajentumaan jatkuvasti ja vaikuttamaan yhä suurempiin piireihin yhä moninaisemmin tavoin. Anarkisteille vapaus ei ole abstrakti filosofinen käsite. Tätä vastoin sillä tarkoitetaan kaikkia ihmisiä koskevia mahdollisuuksia kehittää täyteen kukoistukseen kaikki ne voimavarat, kyvyt ja lahjat, jotka luonto on suonut ihmisille ja jotka voivat hyödyttää yhteisöä. Ihmisen persoonallisuudesta tulee sitä kykenevämpi ja tasapainoisempi, mitä vähemmän kirkollinen ja poliittinen holhous vaikuttavat tähän ihmisen luonnolliseen kehitykseen, ja sitä enemmän se myös tällöin kertoo ympäröivästä älyllisestä kulttuurista.

- Rudolf Rocker: Anarkosyndikalismi

Ihmisten valtaosan käsityskyky muotoutuu välttämättä heidän tavallisten työolojensa kautta. Ihmisellä, jonka elämä kuluu tehden joitakin yksinkertaisia ja vaikutuksiltaan kenties aina samoja tai lähestulkoon aina samoja toimintoja, ei ole mahdollisuutta laajentaa käsityskykyään (...) ja hänestä tulee tavallisesti niin typerä ja tietämätön kuin ihmisestä on mahdollista tulla (...) Mutta kaikissa kehittyneissä ja sivistyneissä yhteiskunnissa tämä on se tila, johon työtätekevien köyhien eli suuren osan ihmisistä on välttämättä vajottava, ellei valtio tee töitä ehkäistäkseen sitä (...), jotta taloudellisten voimien tuhoisat vaikutukset voidaan estää.

- Adam Smith

Uni ja katseen rajat

Pitkästä aikaa sinnittelin yhden päivän täysin vailla unta. Koska olen täysin kadottanut kosketuksen mukavuudenhaluun, en nähnyt mitään ongelmallista siinä, että lähden kaverini syntymäpäiväjuhlista suoraan töihin. Totaalinen unen puute on kuitenkin luonnollisesti hyvin ongelmallinen tila. Se uhkaa psyykkistä terveyttä (erityisesti psykoottisiin episodeihin taipuvaisilla ihmisillä), neurologiselta kannalta (tietääkseni) jossain määrin välittäjä-aineiden toimintaa, fyysistä suorituskykyä ja erityisesti sitä käsitystä ajan ja päivän järjestyksestä, joka vaikuttaa länsimaisen työetiikan ja kaikkien sen sidonnaisilmiöiden taustalla. Tiedän kertaavani vain itsestäänselvyyksiä, mutta oli mielenkiintoista havainnoida prosessia, jossa äärimmäinen uupumus vaikuttaa ajattelun 'rajoihin', siihen, miten arjen havainnointi käytännössä toimii, mitä se painottaa ja mitä se rajaa ulkopuolelleen toimiakseen mahdollisimman tehokkaasti. Kertaus on kuitenkin kognitiivisia prosesseja hahmoteltaessa pakollinen ja tervetullut keino saada ote monimutkaisesti ilmiöstä. Tavallisesti ihminen tarkkailee itseään. Hän on 'itse' ja katsottu, subjekti ja objekti samanaikaisesti. Hän on (popisti Foucaultia lainaten) sisäistänyt valvonnan ja rankaisemisen käytänteet, jotta ansaitsisi paikkansa yhteiskunnassa. Unettomana tämä rakenne moninkertaistuu. Tätä voisi pohjustaa sanomalla, että sellaiset mielen rakenteet, jotka normaalisti peittyvät hälyn ja aktiivisen toiminnan alle, tulevat hetkeksi rajoiltaan näkyviksi, kuin kalvot. Mieli alkaa hahmottaa rakenteellisen luonteensa, jolloin ihminen todistaa itsessään samanaikaisesti useita 'itsen' variaatioita, rakennettuja mutta aktiivisia identiteettejä, jotka jatkuvasti ponnistavat menneisyydestämme ja vaikuttavat toimintaamme. Vaikka identiteettimme kehittyy, aikaisemmin rakentamamme ja (teennäistä mutta tarpeellista) tarkasti rajaamamme identiteetit ja ajatusmallit (joista 'kiinteä' ego rakentuu) ovat meissä läsnä ja dramaattisesti ilmaisten ovat jatkuvasti vaarassa toimittaa vallankaappauksen nykyiseen identiteettiin nähden. Joka tapauksessa, valvonta ja pelko moninkertaistuu kaikkien näiden hahmojen kesken, jolloin ihmisen sisäisestä puheesta tulee valtava, kaoottinen häly. Identiteettien eri puolien, arvostelun, häpeän ja itserakkauden täyttämät monologit ja vastamonologit muodostavat yhden jatkuvan hälyäänen, joka täyttää unettoman arjen. Tarkkarajainen 'minä-julkinen minä' jaottelu murtuu. Tällä voi luonnollisesti olla haitallisia seurauksia sosiaalisen elämän kannalta. Ihmiset odottavat toisilta yksinkertaisuutta ja rajautuneisuutta, 'tartuttavuutta', jotta he voisivat ottaa älyllisen niskalenkin kohtaamistaan ihmisistä. Unettoman ihmisen tapaaminen voi tällaisille ihmisille olla hämmentävää ja raivostuttavaa, sillä uneton ei elä siinä uskossa, että voisi tarjota toiselle vain yhden äänen. Hän on tietoinen koostuvansa koko elämänsä ajalta kertyneistä ja sitä rakentavista puheenvuoroista, joita on mahdoton rajata. Rajaaminen on yhteiskunnallisen elämän kannalta välttämätön ja kullanarvoinen kognitiivinen kyky (lue: pakko). Unen puute on psyykkinen ja fyysinen hätätila, jossa keho rasittuneisuudessaan erittää kortisolia ja lihakset ovat jatkuvassa valmiustilassa taistellakseen tai paetakseen. Mielen reaktio on tässä erikoinen. Voisi luulla, että mielen keskittyneisyys ja rajautuneisuus edistäisivät selviämistä. Mutta itse olematon uni tuhoaa tämän mahdollisuuden. Mieli ei ole kuin veitsen terä (kumman ihannoitu kielikuva länsimaisessa kielenkäytössä, joka korostaa mielen pragmaattista ja väkivaltaista, vahingoittavaa funktiota) vaan päin vastoin erittäin joustava . Miksi? En tiedä. Ehkä tämä on mielen tapa säästää voimia. Mieli antaa periksi, jottei paineen alla kiristyisi liian kireälle ja napsahtaisi poikki. Syistä ei ole varmoja tietoja, mutta kehityksen kulusta ja lopputuloksista on tonneittain todisteita, jotka kuvaavat mitä erikoisimpia psykoosin muotoja. Psykoosi on mielen rajojen katoamisen ääripää, unen puute on puolimatka.

Kommunikaation mahdottomuus

Kommunikaatio on suodatusprosessi, jossa vain vahvimmat ja sitkeimmäit halut selviävät vastustavien voimien läpi. Näkemys kommunikaatiosta avoimena viestintätilanteena on virheellinen. 1. Viestin lähettäjä (A) ja vastaanottaja (B), sekä käänteisesti, ovat etukäteen asemassa, jossa he etsivät toisen viestistä legitimaatiota omille motiiveilleen, tarkoitusperilleen ja itserakkaudelleen. 2. Toisin kuin usein väitetään, ihminen rakentaa itseään legitimaation, ns.kartoituksen ja oikeutuksen, avulla KOKO elämänsä ajan, ei vain nuoruudessa. Täten jokainen kommunikaatioakti on ihmiselle tilaisuus uuteen legitimaatioon. Näitä tilaisuuksia ihminen janoaa, sillä ne ovat ainoa keino jatkuvasti uhanalaisen julkisivun ylläpitämiseen. 3. A:n ja B:n välisessä kommunikaatiossa A:n viesti jää ennen B:lle saapumista intersubjektiiviselle ei-kenenkään maalle, jossa ymmärrettävästi väärinymmärtämisen prosentuaalinen todennäköisyys on suuri. Tällä alueella viestistä normaalisti koodataan mitä koodattavissa on, sillä se on irtaantunut A:sta subjektina ja on jo tavallaan ''vapaata riistaa'', maailmassa ja siis vapaan tulkinnan kohde. Tulkinta ei kuitenkaan ole koskaan vapaa. 4. B:n kohdatessa tulkittavan viestin tapahtuu eräänlainen rekyyliefekti, jossa A:n tarkoitusperä kärsii iskun. B koodaa viestin oman legitimaationsa mukaan ja puhkoo viestiin aukkoja sen mukaan miten hylkää sen asiasisältöä legitimaationsa vastaisena. Nämä aukot B täyttää oman legitimaationsa mukaisella materiaalilla. Itsesäilytys on siis sekä fyysistä että kielellistä. Korostan, että tämä ei ole tietoinen vaan puhtaasti tiedostamaton ja refleksinomainen tapahtumakulku, jonka hiljaa odotetaan kuuluvan jokaiseen kommunikaatioaktiin. Legitimaatio on ihmisessä kulttuurisesti kehittynyt kyky, joka edistää sekä psyykkistä terveyttä per yksilö että valehtelun ja propagandan alituista läsnäoloa läntisissä kulttuureissa. 5. Kommunikaatio ei ole avoin viestintätilanne. Avoin viestintätilanne määritelmällisesti olettaa viestien saapuvan, tietyt tulkinnalliset pakkoliikkeet mukaanlaskien, koskemattomina perille. Tosiassa keskinäinen suora kommunikaatio on suurelta osalta väärentämistä, jossa kommunikoijien A ja B välille syntyvällä epävarmuuden ja tulkinnan ei-kenenkään maalla käydään hiljaista kamppailua oman näkemyksen oikeutuksesta ja päivittämisestä. Legitimaatio on nestemäinen kiila, joka sulkeistaa henkisen kasvun mahdollisuuden ja rajaa ihmiset eroon toisistaan, omien oikeutustensa sokeiksi sankareiksi. Kommunikaation sisään- ja uloskoodauksen väärennysakti kierretään vain harvoissa poikkeustapauksissa, joita voisi kutsua ''kohtaamisiksi''.