Vuosia sitten kudoin elämysten verkon, ne suhteet ja siteet, joiden kautta kosketan maailmaa. Kosketuksen ja näön vahva terä, kuin terän polte luuta vasten, avaa haavan valolle ja elämälle, joka virtaa maailman selkää siellä missä näet tyhjän tilan. Kadotin nuo jänteet, jotka polttivat vereslihalla aina aamuisin, paloivat aamuauringon heijastuksissa. Jänteet, joilla hengitän kipua ja kokemusta. Vuosien jälkeen näen taas rakenteeni. Tartun pitkin kynsin säikeisiin, jotka hikoilevat, ovat elossa, eivät suostu kuolemaan, vaikka en muuta ole yrittänyt kuin kuivattaa juureni syvässä, musiikista kuhisevassa olemassaolossa. Tartun epätoivoisesti lihassäikeisiin, jotka ovat herkkiä, hilseilevät kuivaa verta ja ikivanhaa hikeä. Painajaisten ja onnen sähkölangat. En välitä vaikka ne katkeaisivat hukkuvan vimmaisista otteista. En päästä irti. Roikun langoissa, jotka tekevät minut osalliseksi. Niin, tekevät minut osalliseksi.
And following our will and wind,
we may just go where no one's been.
We'll ride the spiral to the end and may just go where no one's been.
Spiral out. Keep going.
Spiral out. Keep going.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti