Kahvinkeitin korisi keittiössä. Sen ääni muistutti letkua, joka puhdistuslaitoksen tankkerista laskettiin viemärikaivoon. Mikael seisoi suorana jalkapohjansa liimautuneena kylpyhuoneen lattiaan. Hän ajoi partaansa sivaltaen hitaasti höylän kasvojensa poikki, uudestaan ja uudestaan, vaahdon kadotessa terävä suikale kerrallaan. Hän keskittyi hengittämiseen, hitaaseen liikkeeseen ja oikeanlaatuiseen paineeseen, jonka siirsi sormista kahvaan.
Ajatukset katosivat, mielen täytti tietoisuus omista kasvoista, terävästä kosketuksesta niitä vasten, alituisesta kuolemanvaarasta. Liikkeen oli vain muutettava suuntaansa. Liikenteen ääni valui avoimesta ikkunasta väkivaltaisena jätteenä, sisältäen pehmeää muovia ja teräviä lasinsiruja. Radio mykistyi luonnollisen ajankulun synnyttämän musiikin alle. Vuosisadan kruunu oli katupora.
Ajatukset saartoivat partaa ajavat kasvot ja tunkeutuivat ahdistavina, painostavina sisälle. Ahdistus tärisytti hänen totunnaisesti vakaata, vakauteen kasvatettua kättään.
Valehtelen paljon, hän mietti. Nuorempana valehtelin itselleni. Nyt se kostautuu. Miten helvetissä voi seurata tunteitaan, kuten terapeutit mainostavat, laittavat mainoslehtiset kuumaan ilmaan tanssimaan. Miten voi seurata keksittyjä, fiktiivisiä tunteita? Tunteiden olemus on huimasti yliarvostettua jos niitä voi tuosta vain luoda ja kumota.
Mikael kiristi otettaan kahvasta. Hän turhautui kasvoihinsa, niiden tyyneen ilmeeseen. Tärisevin käsin hän raapi vaahtoa, kunnes jäljellä oli kuiva kaistale punoittavaa ihoa, jatkoi sen raapimista. Hän sulki silmänsä ja antoi ajatustensa kiihtyä, laskeutua yhä syvemmälle lavuaariin. Kaula sykki vereslihalla, solisluulla makasi kaksi pientä pisaraa. Viileä vesi huuhtoi kasvot puhtaaksi, partavedellä hän siveli kaulansa irvistämättä. Hän taputti poskensa.
Ydinaseriisunta tyssäsi pääministerin alkoholismiin. Pohjois-Koreassa ammutaan puoleen vastustajia taivaalle. Itä kostaa lännelle. Tiikereitä on vain postikorteissa. Hän asetti kahvikupin sanomalehden päälle.
Mikael avasi pimennysverhot hajamielisenä. Vasta kun puolikkaat lepäsivät tangon vastakkaisissa päissä, hän katsoi ulos ja näki miehen. Hänen parvekkeellaan leijui mies selin häneen. Kevyesti, rauhoittavasti keinuva mies oli pukeutunut vakosamettihousuihin, nahkakenkiin ja ruskeaan päällystakkiin. Kaulasta kohosi valkoinen antennijohto. Miehelle avautui näkymä Laukontorille ja Tammerkoskea laskettelevaan kanoottiparveen.
Aamuruuhka laantui hiljalleen Mikaelin tavatessa kulttuurisivuja. Gaspar Noen uusi elokuva, kertoo kuolleen narkomaanin harhailusta Tokion yössä. ’’Meille opetetaan että elämä on tärkeä asia. Minusta se taitaa olla vain hypeä’’, kertoo ohjaaja. Katuporan musiikki vaimeni, autot sammuivat maan alle. Mikael laski lehden kahvipöydälle ja silmäili hetken kirjahyllyä. Televisiota. Antennijohtoa, joka kiemurteli lattian poikki. Yläkerrassa ovi sulkeutui, postiluukun sähähdys kantautui kiven läpi. Hiljaisuus. Sydämeni iskut. Yksi puhdas huuto oktaavissa. Keinuvan miehen olkapäihin takertuivat laihat kädet. Ruumis kohosi taivaalle, kengänkärjet jäivät hyvästeiksi.
Mikael katosi ajatuksiinsa. Hänen liikkeensä täytti uusi, sitkeä ahdistus. Ahdistuksen tunne siitä ettei tunne mitään.
Naurettava koominen paradoksi. Silti todellinen. Miten tähänkin pitäisi reagoida? Olisiko pitänyt heittäytyä kuolleen jalkoihin itkien ja suudellen, huutaa silmänsä punaisiksi työntäessään kieltä takaisin suuhun? Olisi pitänyt näytellä osa ja tehdä ohjaaja tyytyväiseksi. Elokuvista opimme reagoimaan tällaisiin tilanteisiin eikä suurimmalla osalla ihmisistä ole luovuutta muuttaa sitä mikä selkärangassa lepää. Olen luova, pidän kahvista. Juon kahvia vaikka ulkona kansanmurha täyttäisi Volvot verellä. Juon kahvia kun avaan verhot ja sienipilvi horisontissa pyyhkii ihmiskunnan teini-iän. Jos se tekee minusta muiden silmissä vastuuttoman, kylmän, hirviön, he saavat minun puolestani tulla ja naulata minut ristille. Sen he epäilemättä tekevät, sitä he tekevät tällä hetkellä. Minä päästän heidät sisään. Tulkaa!
Hän haravoi pöytää sormillaan. Avaamattomat sosiaalitoimiston kirjeet valuivat lattialle, niiden alla päiväkirja houkuttelevan kiinteänä. Hän avasi sen, repäisi sivun ja tunki sen taskuunsa. Lyijy levisi taskun kangaspussiin.
Katutasolle laskeutuessaan Mikael laskeutui silmättömään turtumukseen. Hän käveli sulautuen ympäröivään musiikkiin, moottorien ja huutojen kuoroon. Hän ei huomannut selkäänsä hiertävää kassia. Hän nosti vaivalloisesti päätään kun palava mielenosoittaja juoksi hänen ohitseen, perässään vaahtosammutinta kantava poliisi. Siniset haalarit metsästivät sulavan lihan hajua risteyksestä oikealle. Antiikkiliike vilahti ohi, ikkunassa markkoja, sampo ja nukke, joka nauroi. Ikkunan säröt vaikeroivat ilmastointiteipin sisällä. Joku oli iskenyt päänsä sen läpi. Antiikkihullu.
Torilla avaruus sai jalat tärisemään. Satoja ihmisiä, nimet, luonteet, vaatteet, intohimot. Satoja vaihtoehtoja, mitä olisi voinut olla, kuka tahansa. Mutta hän oli yksi, vain yksi. Ei silti yksin. Hän liikutti jalkojaan, pääsi takaisin kävelyn rytmiin. Hän oli oppinut unohtamaan valtavan pudotuksen, joka kaikui jokaisen kengänkopauksen alla.
Käytävä täyttyi keskipäivän auringosta. Valo siivilöityi kaltereista siivuina korkkimatolle. Sivuoven välissä oli kiila, sääntöjen vastaisesti, jotta kesän pakokaasun ravitsema tuulahdus pääsi irti. peto oli irti ja kiersi labyrintin toimistohuoneita.
Mikael puhdisti kätensä lahkeisiinsa. Ämpäri täyttyi kohisten jääkylmällä vedellä. Hän kaivoi keskittymiskykynsä jyvän hetkeksi esiin täyttääkseen nimensä tuntilistaan. Hän laittoi kynän taskuunsa. Ajatus palasi pysyvälle lomalleen, muodottomaksi virraksi.
Moppi liikkui kaistaleittain käytävällä. Puhdas sarka kiilsi valossa hetken, jäi sitten selän taakse. Kiinassa tehdään vuosittain enemmän teloituksia kuin länsimaissa yhteensä. Masennuslääkkeet myrkyttävät virtsan kautta vesistöt. Kaupan kassan korvaa maksuautomaatti. Mediakulttuurin haitallisia vaikutuksia tuleviin sukupolviin on vaikea ennustaa. Mikael istui penkille, katsoi urakkaansa silmiin. Muutaman metrin päässä levisi verilammikko, halkaisijaltaan kaksi metriä. Sen keskellä pilkisti kiiltäviä lasinsiruja, nesteessä hennosti pyöriviä hylsynriekaleita. Hän tunnusteli ohimoitaan, halusi kadottaa keskittymisen uhan seuraavilta tunneilta. Aika kuluisi nopeammin kohti päivän loppua.
Aika ja oleminen ovat asennekysymyksiä, hän sanoi ääneen. Valo oli liian hidas kieltämään, hän katsoi jo sisäänpäin.
Iltapäivän kuumuudessa hänen päänsä keinui painonsa mukana mukaan milloin minnekin kuin heiluri. Yksityiskohdasta toiseen ja kolmanteen, pyrkien vangitsemaan jokaisen katoavan näyn. Puuduttavia kuvia vailla merkityksiä, siis pelkkiä viivoja ja ulottuvuuksia. Silti häntä pelotti päästää niistä irti, kuin olisi tullut niiden hylkäämäksi. Hän kiirehti jälleen, katua eteenpäin, siltaa alas, ylös torin portaita.
Hiki valui noroina. Hän yritti pakonomaisesti muistaa jokaisen inhottavan, järjettömän tai vain puhtaasti ruman kuvan, hajun, tuntemuksen kuin kannatellut kameraa päänsä tilalla. Samalla hän juoksutti kuvaamaansa elokuvaa mielessään, peläten menettäneensä jo suurimman osan.
---------------------------------
Neither coming here nor going
Neither heaven here nor hell
Neither borning here nor birthing
Neither dying here nor death
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Filtteri
Heräsin soittoääneen. Laitoin sen soimaan puolen tunnin kuluttua. Heräsin soittoääneen. Laitoin sen soimaan kymmenen minuutin kuluttua. Heräsin soittoääneen, laitoin sen soimaan kymmenen minuutin kuluttua. Heräsin soittoääneen. Laitoin sen soimaan kymmenen minuutin kuluttua.
Mies, joka ei näytä mieheltä, pyöräilee ohi ja ajattelen maaseudun ja porvarikodin riivaavia perintöaatteita. Lausun runoa nauhalle, en katso muita lausujia silmiin, en puhu, en ehdota, ei ole mielipiteitä sanottavaksi, Katri Vala ja tuhat vasemmiston ylösnousemusta kuin samaa tahnaa historian sairaudesta.
Hän juoksee yliopistolle 20 minuutissa, 20, 20, 20 vuotta, miettii priorisointia ja hukattua aikaa, jälleen löydettyä aikaa, anti-innovatiivista geeniperintöä, biohistoria vs. fatalismi, asketismi vs. aistirappio, rutiköyhä huippusosiaalisuus vs. creative solitude, all-making vs. making one well, ONE WELL + 1 MILKSHAKE VALUE STOCK, asioiden sellaisenaan ottaminen on kivaa ja sitä tulee katumaan n. 20 vuoden päästä kun olisi voinut olla ''vähän kekseliäämpi ja undergroundimpi''.
Valheellista kamaa pursuaa ulos kuin elämäni vappuna konsanaan mutta en valita sillä typeryys on MUKAVAA typeryys on UPOTTAVAA typeryydessä on KOTINI sillä typeryydessä en mieti mitä sanon ja silloin ihmiset viihtyvät ja uskaltavat puhua minusta julkisesti sillä he ovat tottuneet siihen ettei ihmisillä ole juuri mitään sanottavaa.
Ajattelen että minusta ei ole ajattelemaan maailman ongelmia. Pidän silti aktivisteja ihailtavana ihmiskategoriana, aina siellä tapahtuu missä ei voi olla. En ole hyvä myöskään pesäpallossa.
PORNO PORNO PORNO artikkeli lehdessä jonka luen hartaan keskittyneesti. Porno on saavuttanut tutkijatkin, niin luokatonta tulkintaa ko. aiheesta ja kahvi on hyvää HYVÄÄ sanoisinko. Miljoona asiaa tuhat asiaa elämme kahden sukupolven risteyksessä kahden sadan kahden puhujan välissä on hiljainen esiliina se joka on näytelmässä vain päähenkilön kontrasti kuin musta on punaiselle jne.
LAATUJOURNALISMI, kiitos ja hyvää joulua. Uusinta japanilaista muotia, nukelta näyttäminen vahvistaa itsetuntoa? vraiment, KIITOS. te olette kaikki kauniita ja rohkeita päätöksentekijöitä ja vaikka näytätte hirviöiltä teillä on silti enemmän pokkaa kuin yhdelläkään tuntemallani egoistilla. Pohdin entisiä naissuhteitani melko vääristyneestä näkökulmasta sillä olen huomattavasti vähemmän Kuluttaja kuin silloin, nyt olen oluiden ja iltakirjojen ystävä, ärsyttävä melankolikko, jonka johdosta eräs aktivismiin kallistunut ystäväni saattaisi potkia minua kylkiin mikä saattaisi olla virkistävää tällaisina päivinä kun AIKA kuluu ja kaikki on kohostumatonta.
Luen ja luen ja kaikkea mitä voisin ajatella en ajattele juuri nyt ja se tilaisuus meni siinä KIITOS ja emme näe sinua enää koskaan.
Pääsen yhä syvemmälle transsiin. Niin syvälle että kotimatkalla olen jäädä auton alle. Kuvittelen elävästi juuri refleksinomaisesti kumoamaani vuotta sängyn vankina ja kärsimyksen jalostavaa aromia. Missasin KOKEMUKSEN, se oli BROODING ADVENTURE. Loppumatkan mietin kuolemaa, elämän rajallisuutta, perjantaitarjouksia ja päivän ensimmäistä PÄIVÄLLISTÄ joka minulle kotiloukossani siunaantuu. Luettelen tapahtumiani itselleni kuin se saisi arkisen ja arkisen ylittävän astumaan valokeilaan, mielellään sukupuoliaktin lopettaneina. Sillä AIKA on on on on ja se levittäytyy kuin muste minun vesilasiini tässä parvekkeella kun katson sitä silmästä silmään ja pakenen juuri ennen kuin on liian myöhäistä. Elämä on rakennettava kivi kiveltä, 20 jälkeen kivi kiveltä pois
Mies, joka ei näytä mieheltä, pyöräilee ohi ja ajattelen maaseudun ja porvarikodin riivaavia perintöaatteita. Lausun runoa nauhalle, en katso muita lausujia silmiin, en puhu, en ehdota, ei ole mielipiteitä sanottavaksi, Katri Vala ja tuhat vasemmiston ylösnousemusta kuin samaa tahnaa historian sairaudesta.
Hän juoksee yliopistolle 20 minuutissa, 20, 20, 20 vuotta, miettii priorisointia ja hukattua aikaa, jälleen löydettyä aikaa, anti-innovatiivista geeniperintöä, biohistoria vs. fatalismi, asketismi vs. aistirappio, rutiköyhä huippusosiaalisuus vs. creative solitude, all-making vs. making one well, ONE WELL + 1 MILKSHAKE VALUE STOCK, asioiden sellaisenaan ottaminen on kivaa ja sitä tulee katumaan n. 20 vuoden päästä kun olisi voinut olla ''vähän kekseliäämpi ja undergroundimpi''.
Valheellista kamaa pursuaa ulos kuin elämäni vappuna konsanaan mutta en valita sillä typeryys on MUKAVAA typeryys on UPOTTAVAA typeryydessä on KOTINI sillä typeryydessä en mieti mitä sanon ja silloin ihmiset viihtyvät ja uskaltavat puhua minusta julkisesti sillä he ovat tottuneet siihen ettei ihmisillä ole juuri mitään sanottavaa.
Ajattelen että minusta ei ole ajattelemaan maailman ongelmia. Pidän silti aktivisteja ihailtavana ihmiskategoriana, aina siellä tapahtuu missä ei voi olla. En ole hyvä myöskään pesäpallossa.
PORNO PORNO PORNO artikkeli lehdessä jonka luen hartaan keskittyneesti. Porno on saavuttanut tutkijatkin, niin luokatonta tulkintaa ko. aiheesta ja kahvi on hyvää HYVÄÄ sanoisinko. Miljoona asiaa tuhat asiaa elämme kahden sukupolven risteyksessä kahden sadan kahden puhujan välissä on hiljainen esiliina se joka on näytelmässä vain päähenkilön kontrasti kuin musta on punaiselle jne.
LAATUJOURNALISMI, kiitos ja hyvää joulua. Uusinta japanilaista muotia, nukelta näyttäminen vahvistaa itsetuntoa? vraiment, KIITOS. te olette kaikki kauniita ja rohkeita päätöksentekijöitä ja vaikka näytätte hirviöiltä teillä on silti enemmän pokkaa kuin yhdelläkään tuntemallani egoistilla. Pohdin entisiä naissuhteitani melko vääristyneestä näkökulmasta sillä olen huomattavasti vähemmän Kuluttaja kuin silloin, nyt olen oluiden ja iltakirjojen ystävä, ärsyttävä melankolikko, jonka johdosta eräs aktivismiin kallistunut ystäväni saattaisi potkia minua kylkiin mikä saattaisi olla virkistävää tällaisina päivinä kun AIKA kuluu ja kaikki on kohostumatonta.
Luen ja luen ja kaikkea mitä voisin ajatella en ajattele juuri nyt ja se tilaisuus meni siinä KIITOS ja emme näe sinua enää koskaan.
Pääsen yhä syvemmälle transsiin. Niin syvälle että kotimatkalla olen jäädä auton alle. Kuvittelen elävästi juuri refleksinomaisesti kumoamaani vuotta sängyn vankina ja kärsimyksen jalostavaa aromia. Missasin KOKEMUKSEN, se oli BROODING ADVENTURE. Loppumatkan mietin kuolemaa, elämän rajallisuutta, perjantaitarjouksia ja päivän ensimmäistä PÄIVÄLLISTÄ joka minulle kotiloukossani siunaantuu. Luettelen tapahtumiani itselleni kuin se saisi arkisen ja arkisen ylittävän astumaan valokeilaan, mielellään sukupuoliaktin lopettaneina. Sillä AIKA on on on on ja se levittäytyy kuin muste minun vesilasiini tässä parvekkeella kun katson sitä silmästä silmään ja pakenen juuri ennen kuin on liian myöhäistä. Elämä on rakennettava kivi kiveltä, 20 jälkeen kivi kiveltä pois
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Kauhu, mielihyvä, hymyvene
Olen nukkunut liikaa. Näen ikkunasta puoliteholla palavan kuun. Luin erityistä blogitekstiä ja havahduin pitkästä aikaa varmuuteen siitä, että sielunvertailu prosessina on terapeuttisesti käytännöllisempää kuin konkreettinen käden työ. Tässä uskallan vastustaa Heideggeria. On osattava lukea ilman kelloa. Tietysti on mahdollista rakentaa kelloja mutta tätä en ole vielä tullut ajatelleeksi.
Tuhkaa ilmassa. Me, jotka ajattelemme vain itseämme, emme huomaa tällaisia asioita. Meidän, jotka emme näe ulkopuolelle, olisi hyvä opetella internetin toistaiseksi hallittu pyrkimys inhimillisyyteen ja sopia tapaaminen. Voisimme yhdessä opetella katsomaan asioita.
Ulver looppaa. Lumoavaa ja huonoa musiikkia.
Force majeure. Mielialan nyrkki pyyhkii menneisyyden. Odottamaton väliintulo estää ihmistä toteutumasta, selviämästä tärkeään tapaamiseen. Tällaisessa mielentilassa on mahdotonta lukea kokeisiin. Hedelmällistä se on pakottaessaan velvollisuuksista Bukowskin, Kafkan tai Cioranin äärelle. Tällaisina iltoina persoona huutaa ääriviivansa ja jäähtyy. Kiitos, vihdoinkin. Ei enää koskaan. Olen jo vanha mutta elämäni ei ole vielä alkanut.
Tuhkaa ilmassa. Me, jotka ajattelemme vain itseämme, emme huomaa tällaisia asioita. Meidän, jotka emme näe ulkopuolelle, olisi hyvä opetella internetin toistaiseksi hallittu pyrkimys inhimillisyyteen ja sopia tapaaminen. Voisimme yhdessä opetella katsomaan asioita.
Ulver looppaa. Lumoavaa ja huonoa musiikkia.
Force majeure. Mielialan nyrkki pyyhkii menneisyyden. Odottamaton väliintulo estää ihmistä toteutumasta, selviämästä tärkeään tapaamiseen. Tällaisessa mielentilassa on mahdotonta lukea kokeisiin. Hedelmällistä se on pakottaessaan velvollisuuksista Bukowskin, Kafkan tai Cioranin äärelle. Tällaisina iltoina persoona huutaa ääriviivansa ja jäähtyy. Kiitos, vihdoinkin. Ei enää koskaan. Olen jo vanha mutta elämäni ei ole vielä alkanut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
