Olen nukkunut liikaa. Näen ikkunasta puoliteholla palavan kuun. Luin erityistä blogitekstiä ja havahduin pitkästä aikaa varmuuteen siitä, että sielunvertailu prosessina on terapeuttisesti käytännöllisempää kuin konkreettinen käden työ. Tässä uskallan vastustaa Heideggeria. On osattava lukea ilman kelloa. Tietysti on mahdollista rakentaa kelloja mutta tätä en ole vielä tullut ajatelleeksi.
Tuhkaa ilmassa. Me, jotka ajattelemme vain itseämme, emme huomaa tällaisia asioita. Meidän, jotka emme näe ulkopuolelle, olisi hyvä opetella internetin toistaiseksi hallittu pyrkimys inhimillisyyteen ja sopia tapaaminen. Voisimme yhdessä opetella katsomaan asioita.
Ulver looppaa. Lumoavaa ja huonoa musiikkia.
Force majeure. Mielialan nyrkki pyyhkii menneisyyden. Odottamaton väliintulo estää ihmistä toteutumasta, selviämästä tärkeään tapaamiseen. Tällaisessa mielentilassa on mahdotonta lukea kokeisiin. Hedelmällistä se on pakottaessaan velvollisuuksista Bukowskin, Kafkan tai Cioranin äärelle. Tällaisina iltoina persoona huutaa ääriviivansa ja jäähtyy. Kiitos, vihdoinkin. Ei enää koskaan. Olen jo vanha mutta elämäni ei ole vielä alkanut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti