Yhtäläisyydet

Mieli toimii koukun tavoin. Katse saalistaa 180 asteen kulmassa esineitä, tilan etappeja, valoa ja varjoja. Kategorisointi, kyky yhdistää, niputtaa ja tiputtaa, hyväksyä ja kieltää, mahdollistaa katsomisen ja käsittämisen. Ilman kategorisoinnin kykyä ihiminen voisi nähdä todellisuuden

puhtaana

à la William Blake ja epäilemättä menettäisi kykynsä toimia yhteiskunnassa, sillä hänestä tulisi epäkäytännöllinen poikkeusihminen, jolle meidän jakamamme yhteiskunnalliset käytännöt ja intressit eivät merkitsisi mitään. Mitä esimerkiksi kategorisointikyvytön ihminen ajattelisi rakkaudesta? Olisiko se hänelle pelkkä banaali lisääntymisen varmistaja vaiko kokonainen uusi maailmankaikkeus maailmankaikkeuden sisällä? Tämä havainnollistaa kuinka merkityksellinen kategorisointi on. Kategorisointia ei voi kirurgisesti poistattaa ihmisen käsityskyvystä tekemättä tätä mielisairaaksi ja sulkematta tätä yhteiskunnan ulkopuolelle vailla kykyä viestittää näkemästään ja kokemastaan ilman

sairaan

leimaa, joka väistämättä estää meitä hyväksymästä ja ymmärtämästä nykyisiä mielenterveyspotilaita, jotka saattavat olla yhtä hyvin perillä maailmasta kuin parhaat tiedemiehemme. Kyse on vain eri suunnista, joille nämä kaksi ääripäiksi käsitettyä kulkevat. Joka tapauksessa, vaikka kategorisointi on välttämätön, sitä voi uudelleenmuotoilla ja harjoituksin jopa lieventää. Tämä vaatii sen kalvon, joka on silmiemme ja maailman välissä, purkamista ja jälleenrakentamista. Ensinnäkin on tultava tietoiseksi kategorisoinnin mekanismeista. Vain täten sitä voi alkaa hallita. Voi hallita useita kategorioita samaan aikaan. Esimerkkinä auto. Harjoittelemalla yksikään auto ei ole enää vain auto. Kun katsot autoa, näet kerralla metallikehikon, multikansallisen yhtiön, potentiaaliset liikenneonnettomuudet, autofetissin, omistajan ja tämän iän, ammatin, mieltymykset, asenteet, puolison, lapset, ilmastonmuutoksen, automyyjän, mallin historian ja kaikki ne käsitteelliset kokonaisuudet, jotka irtautuvat käsitteestä tai jotka johtavat käsitteeseen auto. Näet kerralla kaiken, minkä sisään auton käsite uppoutuu. Tämä opettaa näkemään ne yhtäläisyydet, jotka todistavat seuraavaa: ei ole erillisten asioiden maailmaa. Koko aistittu maailma on kuin jatkuva sarja koodia, jolla ei ole alkua eikä loppua, ja jossa jokainen osa koodista on kokonaisuuden alku ja loppu, siis sulkee sisäänsä kokonaisuuden, joka sulkee sisäänsä kokonaisuuden jne. Me luomme tästä jatkuvasta virrasta kokonaisuuksia ja kirjoitamme virtaa uudelleen. Kategorisoinnin kyky estää meitä näkemästä nollatasoa, jossa koodin on paljaasti itsensä vailla tulkitsijaa. Meidän ei tarvitsekaan nähdä tätä pohjapiirustusta, se on samantekevää. Sen olemassaolon tiedostaminen auttaa hahmottamaan maailman uudella tavalla, tehokkaammin ja rikkaammin. Tätä näkökykyä on vaikea selittää sanoin. Parhaiten sen saavuttaa, jos muistelee uniaan. Kyse on samanlaisesta ilmiöstä kuin villi assosioiminen. Assosioiminen on tosin satunnaista ja leikillistä. Käsittelemässäni ilmiössä pyritään päämäärään. Se, mitkä päämäärät edellyttävät erikoislaatuista käsityskykyä, on sitten toinen asia. Ps. Olen tietoinen velastani Blakelle, Herakleitokselle ja kunnianarvoisille idän filosofeille. En väitä keksiväni mitään uutta, tämä vain tuli mieleen.