Tekstejä metsästä

Seitsemäntenä päivänä hän astui ulos temppelistä
vaelsi erämaahan




Kipinä kierii spiraalia
tulipolkua häntänsä päälle

Kun taivas on valtameri
palavaa öljyä

Kun kettu rakentaa pesänsä kotiovellesi

Kun pistät myrkyn suoniisi ja purjehdit
vesien alla

Kun mies kumartaa aavikolla
kengät käsineinä

Kun häkkivaltiot pelaavat tammea ja laulu
se leikellään kuutioiksi

Kun kaikki mitä näet on ruokaa
eikä minulla ole nälkä
ehkä annat minun elää ja kuolla
rauhassa


Polun vierellä hän näki lapsen
mudassa kontillaan

kädet ranteita myöten veden alla
itkemässä jotain hehkulamppunauhaa

emmekö auta lasta
älä koske siihen

se synnyttää jotain itseään suurempaa
älä kiinnitä sen huomiota itseensä
jos se näkee kuvansa
se uppoaa


Peilissä ampiaispelto
hunajan virtsan läpi sinisen silmä
kaunis nainen ei tästä kauas
lähde
hän kyllä harmistuu
jos yksikin on jättänyt lasin
hänet yksin


Olitko saastaisella rannalla
kun pyysin isältä

raahaa kuollut tuuli kotiin
polje sairaat kukat
sovita meille uudet silmät
tee uusi koti
nukkejen muistoksi
ja polta itsesi maan päältä
polta jälkesi ja kylvä uusi
uusi uusi tuntematon
musiikkitalo jossa kauniimpi kuulla
linnunlaulua helvetissä


Rannan ovaalikivellä
kananluiden vierellä
kuulin jonkin
ennen harmaata unta
laivan torven
valot sumussa
vesi nousi
kantoi kämmenellään loputtomasti totuuksia

kukaan ei ole turvassa