Jatkumo

Liike on lakannut. Tätä on aikuistuminen. Liike on lakannut. Tätä on aikuistuminen.

Aurinko ei paista päivällä. Kuu ei paista yöllä.

Pudota ei-tilassa putoamatta. Tähdet eivät liiku tahdissa. Istun tuolilla.

Aurinko ei paista. Puolikas puuttuu.

Mutta auto on moottoripyörä ja kaksi pyörää riittää. Saisinpa kaksi lisää.

Ja kaikki mitä sinä sanot putoaa verkon läpi. Päänmentävät silmukat eivät saalista edes särkiä.

Ja kun kaikki muu on lopussa, minä istun parvekkeella tupakalla. Teen sen tyylillä.

Ja kun kaikki muu on lopussa, näet minut puun latvassa katsomassa taaksepäin.

Ja kun kaikki muu on lopussa, näet minut yökerhon miestenvessassa oksentamassa ja jälkikäteen harrastamassa irtoseksiä.

Ja kun kaikki muu on lopussa, vaellan asunnossa posket lommolla ja parta pitkänä, tupakan puruja ylisuurella villapaidalla. Katselen kellertäviä sormia.

Ja kun kaikki muu on lopussa, viritän lampun paistamaan suoraan mantelitumakkeeseen.

Silloin olen saanut jotain valmiiksi. Silloin voin kävellä kaduilla ja nähdä lehtiä.

Kun nauta synnyttää uuden teuraalle, minä olen siinä vierellä ja itken silmäni punaiseksi. Kun Homer Simpson sanoo ''minulle tulee sinua ikävä'', olen siinä ja itken silmäni rusehtaviksi.

Tyhjää itkua. Silti hymyilen. Hymyilen kebab-pussukoille ja olohuoneessa nukkuville nuorille.

Hymyilen sille mikä ei ollut jotta oppisin näkemään mitä on.

Ja kun kaikki on lopussa, näet minut kahvilan sohvalla lukemassa kirjaa. Sisään lentää lintu. Se kiipeää kahvikupille. Katson muita ja sitten nauran.

Sillä kun kaikki on lopussa, ei tarvitse olla nero nähdäkseen jatkumon.

Silloin minä istun puun latvassa, pitelen sylissäni viskipulloa, lasken pääni tytön syliin ja katselen tähtiä.

Naurattaa.