Sinisessä vessassa vallitsee lämmin, kotoisa tunnelma. Ei ole lainkaan kummallista saati mainitsemisen arvoista jos asiakas astuu koppiin ja on valmis jäämään, valmistamaan ruokaa lavuaarin päällä, viihdyttämään itseään salaperäisellä roskakorilla, opettelemaan kieliä seinäkirjoituksista, levittämään huovan pytyn ja oven väliin. Tällaisten tunteiden vallassa hän kuitenkin palaa takaisin tuoppinsa ääreen, vilkaisee ystäviään ja huokaisee, eikä mainitse asiasta mitään. Sinisessä valossa liikkuu erikoisia tuoksuja, muskottia, rommia, koivunlehden aromi, parfyymien kirjo, niitä voi lähes pyydystää haaviin kovana kelluvan valon aalloista ja pyöritellä sormiensa välissä.
Vessassa tuoksuu helpotus, murhe, seksi, murha. Sen sisällä, onnellisesti vangittuna, asiakas ei tiedä mitä tuntea. Kaiken vastenmielisen keskellä hän on kuin kotonaan. Kuin synnyinkodissaan, rakkauden ja hyväksynnän ympäröimänä, silti varuillaan, sillä sää on nopea muuttumaan, vanhempien kämmenet ovat yhtäkkiä nyrkit ja kaaos on jatkuvasti ovella. Vain kiusallaan se venyttää odotusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti