(Samuel Beckett: The Unnamable)
…jos vain voisin tuntea jotain itseäni vasten, yritän, jos voin, tiedän että se ei ole, muuta en tiedä, minä sanon minä, tietäen ettei se ole minä, olen kaukana, kaukana, mitä se tarkoittaa, kaukana, ei tarvetta olla kaukana, kenties tässä on tässä, ulottuvillani, en tunne käsiä ympärilläni, jospa voisin tuntea jotain ympärilläni, se olisi jonkinlainen lähtökohta, lähtökohta, oi jos voisin nauraa, tiedän mitä se on, heidän on täytynyt kertoa minulle mitä se on, mutta en osaa, he eivät ole voineet näyttää miten se tehdään, kenties se on yksi niistä siunauksista joita ei voi hankkia. Hiljaisuus, sana hiljaisuuden päällä, hiljaisuuden sisässä,
se on pahinta, puhua hiljaisuudesta, sitten vangita minut, vangita joku, toisin sanoen, mistä toisin sanoen, rauhassa, rauhassa, olen rauhallinen, olen vangittu, jonkin sisässä, se en ole minä, siinä kaikki mitä tiedän, ei siitä sen enempää, toisin sanoen, tehdä paikka, pieni maailma, se tulee olemaan pyöreä, tällä kertaa se tulee olemaan pyöreä, se ei kuitenkaan ole varmaa, matala katto, paksut seinät, miksi matala, miksi paksu, en tiedä, ei ole varmaa, jää nähtäväksi, kaikki jää nähtäväksi, pikku maailma, yritä kaivella minkälainen se on, yritä arvata, aseta joku siihen, etsi jotakuta sen sisältä ja millainen hän on, ja miten hän pärjää, minä se ei ole, ei väliä, ehkä se onkin, ehkä se onkin minun maailmani, mahdollinen yhteensattuma, siellä ei ole ikkunoita, olemme väsyneitä ikkunoihin,
meri torjui minut, taivas ei nähnyt minua, en ollut läsnä/paikalla, ja kesäillan lämpö painaa silmäluomillani, meillä täytyy olla silmämunat, se on oletettavaa, heidän on täytynyt kuvailla se minulle, millaista on, silmä, ikkunassa, aava meri, aava maa, aava taivas, ikkunassa, ilmaa vasten, avautuvat, sulkeutuvat, harmaata, mustaa, harmaata, mustaa, minun täytyi ymmärtää, minun täytyi haluta sitä, haluta silmä, omakseni, minun on täytynyt yrittää, kaikki mitä he ovat kertoneet minulle, kaikkea sitä olen yrittänyt, he ovat yhä hyödyksi, kun ajattelen heitä, tuo myös, täytyy jatkaa myös ajattelemista, tuttujen ajatusten, he kutsuvat sitä ajattelemiseksi, ne ovat näkyjä, vanhojen näkyjen riekaleita, siinä kaikki mitä voit nähdä, muutaman vanhan kuvan, ikkunan, mikä tarve heillä oli näyttää minulle ikkuna, sanoen, ei, unohdin, se ei palaa muistiin, ikkuna, sanoen, On muita, jopa kauniimpia, ja loput, seinät, taivas, ihminen, kuten Mahood, hieman luontoa, liian laajaa saavutettavaksi, liiaksi unohdettua, liian vähän unohdettua, oliko se tarpeellista, mutta noinko se tapahtui, kuka on voinut saapua tänne, kenties paholainen, en keksi muuta, hän se näytti minulle kaiken, täällä, pimeässä, ja kuinka puhua, ja mitä sanoa, ja hieman luontoa, ja muutaman nimen, ja ihmisen ulkokuoren, minun kuvieni, joita saatan muistuttaa, ja heidän tapansa elää, huoneissa, vajoissa, luolissa, metsissä, tai tullen ja mennen, unohdin, ja joka meni pois ja jätti minut, tietäen houkutukseni, tietäen kadotukseni, antauduin tai en, olenko antautunut vai en, en tiedä, se en ole minä, vain sen tiedän, siitä päivästä lähtien se ei ole enää minä, sillä sen päivän jälkeen ei ole enää ketään, olen varmaan luovuttanut.
Nämä ovat vain oletuksia, ne auttavat eteenpäin, uskon kehitykseen, uskon hiljaisuuteen, oi kyllä, muutama sana hiljaisuudesta, sitten pikku maailmasta, se riittäköön, ikuisuuksien loppuun asti, luulisit että se olen minä, minä puhuu, minä kuulee, minä suunnittelee, hetken ratoksi, ikuisuuksien loppuun asti, siinä missä itse olen kaukana, tai syleilyssäni jossain, tai salakuljetettuna jonnekin, seinien sisään, muutama sana hiljaisuudesta, sitten yksi asia vielä, vain yksi tila ja joku sisässä, kenties, kunnes loppu saapuu, uskon niin, on jo ilta, kutsun sitä illaksi, voisitpa nähdä sen, uskon tähän iltaan, se on julistettu ja uskon sen, sinä julistat, sitten kiellät, niin se on, se antaa sinun jatkaa, se antaa lopun saapua, iltoja joille on loppu, puhun illasta, joku puhuu illasta, kenties on vielä aamu, kenties on yhä yö, minulla ei henkilökohtaisesti ole mielipidettä. He rakastavat toisiaan, menevät naimisiin, jotta voisivat rakastaa paremmin, kätevämmin, hän lähtee sotaan, hän kuolee sodassa, vaimo itkee, tunteesta, että on rakastanut häntä, että on menettänyt hänet, jep, nai uudestaan, rakastaakseen uudestaan, jälleen kätevämmin, he rakastavat toisiaan, rakastat niin monta kertaa kuin on tarpeen, kuin on tarpeen ollakseen onnellinen, hän palaa, toinen palaa, sodasta, hän ei kuollutkaan sodassa, vaimo menee asemalle vastaan, tapaamaan häntä, hän kuolee junassa, tunteisiin, ajatukseen hänen näkemisestään, hänen saamisestaan, vaimo itkee, itkee jälleen, tunteesta jälleen, että on menettänyt hänet jälleen, jep, palaa talolle, hän on kuollut, toinen on kuollut, anoppi laskee hänet alas, hän hirttäytyi, tunteesta, että menettäisi vaimon, vaimo itkee, itkee kuuluvammin, että on rakastanut häntä, että on menettänyt hänet, siinä teille tarina, joka opetti minulle tunteiden luonteesta, sitä kutsutaan tunteeksi, mitä tunne saa aikaan suotuisissa olosuhteissa, mitä rakkaus saa aikaan, vai niin, joten siinä tunne, ja siinä rakkaus, ja junat, junien luonne…..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti