Quote VI

Samuel Beckett: The Unnamable

…kaikki kansa, tai minä yksin, ja tulla takaisin, ja alkaa alusta, ei, jatka, jatka taas, se on kierre, tunnen sen hyvin, minun on tunnettava se hyvin, valhetta, en hievahda, en ole hievahtanut, päästän äänen, kuulen äänen, ei ole muuta kuin täällä, ei ole kahta paikkaa, ei ole kahta vankilaa, on vain minun olohuoneeni, missä odotan ei-mitään, en tiedä missä se on, en tiedä millainen se on,

se ei minulle kuulu, en tiedä onko se suuri, vai onko se pieni, tai onko se suljettu, vai onko se avoin, juuri näin, toista, se auttaa eteenpäin, avoin mihin, ei ole muuta, vain se, avoin tyhjiölle, avoin pimeydelle, avoin ei-millekään, en vastusta, nuo ovat sanoja, avautuen hiljaisuudelle, katsellen ulos hiljaisuuteen, suoraan ulos, miksipä ei, kaiken aikaa hiljaisuuden kynnyksellä, tiesin sen, kiven päällä, ruoskittuna kiveen, hiljaisuuden keskellä, sen valtava aalto vierii minua kohti, virtaan sen mukana, se on kuva, nuo ovat sanoja, se on keho, se en ole minä, tiesin ettei se olisi minä, en ole ulkopuolella, olen sisäpuolella, jonkin sisässä, olen teljetty, hiljaisuus jää ulkopuolelle, ulkopuolella, sisäpuolella, ei ole muuta kuin täällä, ja hiljaisuus ulkopuolella, ei muuta kuin tämä ääni, ja kaikkialle kaartuva hiljaisuus,

ei tarvetta seinille, kyllä, tarvitsemme seiniä, tarvitsen seiniä, turvallisen paksuja, tarvitsen vankilan, olin oikeassa, yksin minulle, menen sinne nyt, laitan minut sisään, olen jo siellä, alan nyt etsiä itseäni, olen siellä jossain, se ei ole minä, ei väliä, sanon sen olevan minä, ehkä se silloin on minä, ehkä he odottavat vain sitä, siinä he taas ovat, odottavat minun sanovan olevani joku, sanovan että olen jossain, laittaakseen minut ulos, hiljaisuuteen, näen tyhjyyttä, sillä ei ole mitään, tai koska en omista silmiä, tai kummankin takia, se tekee kolme mahdollisuutta, joista valita, mutta enkö todella näe mitään, ei ole aika valehdella, mutta miten voit olla valehtelematta, millainen idea, tällainen ääni, kuka sitä voisi valvoa, se yrittää kaikkea,

se on sokea, se etsii minua sokeasti, pimeässä,

se etsii suuta johon tunkeutua, kuka sitä epäilisi, ei ole muita, tarvittaisiin pää, tarvittaisiin asioita, en tiedä, etsin liian usein aivan kuin tietäisin, ääni sen tekee, se esittää kaikkitietävää, saadakseen minut luulemaan että tiedän, saadakseen luulemaan että se on omani, sitä eivät silmät kiinnosta, se sanoo ettei minulle ole niitä, tai ettei minulla ole niille käyttöä, sitten se puhuu kyyneleistä, sitten kimalluksesta, se on todella hukassa, kimalluksesta, kyllä, kaukana, tai lähellä, etäisyyksiä, tiedättehän, mittoja, jo riittää, kimallusta, kuin aamunkoitossa, sitten kuollen, kuin illalla, tai kirkastuen, sitäkin ne tekevät, kirkastuvat häikäisevämmin kuin lumi, hetkeksi, lyhyt aika, sitten haipuvat pois, tarpeeksi totta jos haluat, asiat unohtuvat, minä unohdan, sanon etten näe mitään, tai sanon että kaikki on pääni sisällä, aivan kuin tuntisin pään olkapäilläni, nuo ovat kaikki oletuksia, valheita, tämä kimallus myös, niiden tuli pelastaa minut, niiden tuli raadella minut, siitä ei tullut mitään, en näe mitään, joko tämän takia tai tuon vaikutuksesta, ja nämä kuvat, joilla he minua juottivat,

kuin kamelia ennen aavikkoa,

en tiedä, lisää valheita, huvin vuoksi, huvi, miten hauskaa meillä onkaan ollut, mitä huvia minkä vuoksi, kaikki valhetta, olipa hätäisesti sanottu, on sanottava hätäisesti, niin on säädetty. Paikka, teen sen joka tapauksessa, luon sen mielessäni, kokoan sen muististani, neulon sen ympärilleni, teen itselleni pään, teen itselleni muistin, minun on vain kuunneltava, ääni kertoo kaiken, kerro vielä, kaiken mitä tarvitsen, tämä on kuin tunnustus, viimeinen tunnustus, luulet sen olevan lopussa, sitten se alkaa jälleen, oli niin paljon syntejä, muisti on heikko, sanat eivät tule, sanat epäonnistuvat, hengitys epäonnistuu, ei, se on jotain muuta, se on syyte, kuoleva ääni syyttää, syyttää minua, aina täytyy syyttää jotakuta, syyllinen on korvaamaton, se puhuu synneistäni, se puhuu päästäni, sanoo että se on minun, sanoo minun katuvan, haluavan rangaistusta,

että haluan mennä, antautua, uhri on elintärkeä, minun on vain kuunneltava, se näyttää piilopaikkani, millainen se on, missä ovi on, jos ovea on, ja olinpaikkani sen uumenissa, ja mitä välissämme on, millainen maaperä, mikä maa, oli se sitten merta tai vuorta, ja oikean polun, jolle lähteä, paeta, antautua,

saapua terän alle, ilman sen kummempia juhlallisuuksia, kuten kaikki jotka täältä lähteävät, en ole ensimmäinen,

en tule olemaan ensimmäinen, se kertoo mitä tehdä, noustakseni, liikkuakseni, käyttäytyäkseni kuin epätoivolla siunattu keho, näin järkeilen, näin kuulen itseni järkeilevän, kaikki valhetta, he eivät kutsu minua, he eivät puhu minusta, ei ole vielä minun vuoroni, on jonkun toisen vuoro, siksi en voi hievahtaa, siksi en tunne kehoani, en kärsi vielä tarpeeksi, ei ole vielä minun vuoroni, en kärsi tarpeeksi, liikkuakseni, saadakseni kehon, kehon pään kera, ymmärtääkseni,

saadakseni silmät joilla valaista polkua,

lähinnä kuulen, ymmärtämättä, kykenemättä hyötymään siitä, hyötymään kuulemastani, tehdäkseni mitä, noustakseni ja mennäkseni ja ollakseni kyllästynyt kuulemiseen, en kuule aivan kaikkea, sen täytyy olla syy, hukkaan tärkeät asiat, ei ole vuoroni, ei, kuulen kaiken, mitä väliä sillä on, tällä hetkellä ei ole vuoroni, vuoroni ymmärtää, vuoroni elää, vuoroni elämän piinapenkissä, se kutsuu tuota elämäksi, tilaa minun ja oven välissä, kaikki on siinä, siinä mitä kuulen, jossain siinä, jos kaikki on sanottu, kaikki tämä pitkä aika, kaiken täytyy olla sanottu, mutta ei ole vuoroni, tietää mitä, mitä olen, missä olen, ja mitä tekisin jotta voisin lakata olemasta sitä, olemasta siellä, se on johdonmukaista, ollakseni toinen, ei, sama, en tiedä, kiivetäkseni elämään, vaeltaakseni tietä pitkin, löytääkseni oven, löytääkseni terän, ehkä se on silmukka, kaulalle, kurkulle, kierteille, sormille, silloin minulla tulee olemaan silmät, näen sormet, siellä on hiljaisuus, kenties se on pudotus,

etsi ovi, avaa ovi, putoa, hiljaisuuteen….